En olisi uskonut, mutta Toyota on nyt todella hädässä.

Ennen kun Corollasta puhuttiin, mieleen tuli aina sanat kauppakassi, taksi, keskinkertainen, tylsä. Se oli kuin kulho valkoista riisiä – ei siihen nälkään kuole, mutta turha odottaa mitään ihmeellistä.

Mutta kun tässä muutama päivä sitten katsoin Tokion autonäyttelyssä esiteltyjä kuvia täysin uudesta Corolla-konseptista, aloin itsekin epäillä – onko tämä todella se sama Toyota, joka on vain osannut elää kunnolla?

Tämän auton on suunnitellut Toyotan eurooppalainen designkeskus Ranskassa. Se selittääkin kaiken – ranskalaiset ovat aina rakentaneet autoja mielikuvituksellisesti, ja Citroënin omituiset designit ovat siitä elävä todiste.

Tässä konseptissa tuulilasi, katto ja takalasi on yhdistetty yhdeksi kokonaisuudeksi.

Kuvissa se näyttää avoimelta ja erittäin futuuriselta, mutta ensimmäinen ajatukseni oli: jos tämä olisi kesällä Guangdangissa tai Chongqingin kaltaisessa pätsissä, eikö matkustajat paistuisi kuin uuniperunat? Vaikka ilmastointi olisi täysillä, se tuskin riittäisi pitämään auringon paahteen kurissa.

Ja se A-pylväs – suunniteltu ohuemmaksi kuin pikkusormeni, kuulemma paremman näkyvyyden takia. Näkyvyys on varmasti hyvä, mutta haluaisin kysyä: kestääkö se törmäystestissä?

Sarjatuotannossa, turvallisuusmääräysten täyttämiseksi, tämä hento A-pylväs todennäköisesti muuttuu takaisin paksuksi ja kömpelöksi.

Sen sijaan B-pylväs on kohtuuttoman paksu – tällainen kontrasti todellakin rikkoo Toyotan vuosikymmeniä vanhat säännöt.

Mielenkiintoisin on perä. Kaksikerroksinen perämuotoilu näyttää kunnianosoitukselta joillekin vanhoille ranskalaisautoille, tai siltä kuin kaksi autoa olisi pinottu päällekkäin.

Tällainen design on konseptiautossa taidetta, mutta sarjatuotantoautossa se on peltisepän painajainen. Jos takapuskuriin tulee naarmu, korjauskulut voivat maksaa puolet nykyisen Corollan hinnasta.

Kun avaat oven, sisällä on todellinen mullistus. Minkäänlaista hautakiveä muistuttavaa valtavaa keskikonsolin näyttöä ei enää ole. Toyota on tällä kertaa mennyt vastavirtaan – poistanut kosketusnäytön ja palannut fyysisiin painikkeisiin.

Tämän nähdessäni teki melkein mieli taputtaa Toyotalle. Nykyajan uudet toimijat haluaisivat integroida vaikka vessanpöntön huuhtelunapin näyttöön – auton ajaminen sokkona on hengenvaarallista.

Toyotan paluu perusasioihin ei ehkä näytä niin teknologiselta, mutta se on ehdottomasti kuljettajaa ja elämää ymmärtävä design.

Mutta älkää innostuko liikaa – he yhdistivät mittariston ja ohjauspyörän yhdeksi kokonaisuudeksi. Tätä en ymmärrä. Ohjauspyörä pyörii – pyöriikö näyttö mukana? Pitääkö minun kääntää kaulaani nähdäkseni nopeuden mutkassa? Vai onko näyttö paikallaan ja vain kehä pyörii?

Tällainen design on yleinen kilpa-autoissa, mutta siviiliautoissa se herättää kysymyksiä käytännöllisyydestä – onko se muuta kuin näyttävyyden osoittamista? Apukuljettajan eteen on sentään laitettu näyttö – ilmeisesti jatkossa vaimo ja lapset voivat puuhata siellä eivätkä enää osoittele sormella kuljettajaa.

Istuinten niskatuet voi kääntää ja muotoilla uudelleen – kuulostaa hienolta. Sanotaan, että se esittelee uusia materiaaleja ja tilavuutta, mutta minusta tuntuu, että auto on tarkoitettu ajamiseen – tällaiset Transformers-tyyliset toiminnot lisäävät vain vikojen määrää eikä niillä ole juurikaan käytännön hyötyä.

Voimalinjan osalta Toyota on edelleen sama Toyota – se pitää tiukasti kiinni hybridistä. Uudessa autossa käytetään uusia 1,5 litran ja 2,0 litran nelisylinterisiä moottoreita. Näiden moottoreiden väitetään olevan erittäin tehokkaita ja pienikokoisia juuri hybridijärjestelmää varten.

Tämä on oikea suunta – täyssähköautojen toimintamatkapelko ei ole vielä täysin ratkennut, ja tehokas hybridi on edelleen paras vaihtoehto perheautolle.

Täyssähköversio tulee varmasti, mutta mielestäni Corollan sielu on hybridissä. Polttoaineen säästö, kestävyys, tien päälle jättämättömyys – sitä Corollan kuuluukin tehdä.

On myös huhuja, että GR-versio on tekeillä. Se on hyvä uutinen. Nykyiset GR Yaris ja GR Corolla ovat jo osoittaneet, ettei Toyota leiki suorituskyvyllä.

Jos tämä aggressiivinen ulkonäkö yhdistetään GR:n nelivetoon ja voimaan, tästä valkoisesta riisistä tulee todellakin tulinen mausteinen wokki.

Tämän konseptin odotetaan tulevan sarjatuotantoon vuonna 2026 tai 2027. Toyotan tapaan sarjatuotantoversio kutistuu varmasti huomattavasti.

Ne lasikatot, ohuet A-pylväät ja pyörivät istuimet todennäköisesti katoavat. Mutta jos edes puolet säilyy, tämä Corolla-sukupolvi on käynyt läpi täydellisen muutoksen.

Nykyinen automarkkina on liian kilpailtu – BYD Qin PLUS on jo laskenut 798:aan, ja jos Toyota vielä pitää kiinni vanhoista kaavoistaan ja elää logollaan ja jälleenmyyntiarvollaan, se päätyy ennemmin tai myöhemmin historian romukoppaan.

Tämä konsepti, oli se sitten aitoa tunnetta tai pelkkä harhautus, todistaa ainakin, ettei Toyota aio jäädä odottamaan tuhoaan.

Mitä tulee siihen, onnistuuko se, se riippuu siitä, uskaltaako Toyota säilyttää tämän ranskalaisen hulluuden sarjatuotannossa – eikä taas tee tylsää taksiversiota, se vasta naurattaisikin.