Voitteko uskoa tämän? Vuonna 2026, jolloin kosketusnäytöt ovat vallanneet alaa ja ikkunoiden nostimetkin halutaan tehdä kosketusohjatuiksi, Mercedes-Benz S-sarja – automaailman vanha patriarkka – on vihdoin nöyrtynyt myöntämään virheensä.

Se on heittänyt roskakoriin sen kapasitiivisen kosketusohjauspyörän, jota lukemattomat omistajat ovat kritisoineet "epäinhimilliseksi", ja palannut takaisin fyysisiin painikkeisiin.

Tämä ei ole mikään mallipäivitys – tämä on suorastaan anteeksipyyntökirje meidän kaltaisillemme vanhan koulukunnan kuljettajille.

Mutta sitä kirjettä lukiessa maku on hieman monimutkainen.

Ennen sanottiin, että S-sarja on mitä? Se on syvällinen, se on hillitty, se on sellainen aura, että minun ei tarvitse sanoa mitään ja silti tiedät, ettei minun kanssani kannata ryhtyä kinastelemaan.

Nyt? Säleikkö on kasvanut kooltaan kaksikymmentä prosenttia, vaakapalkkeja on nyt neljä, ja mikä tärkeintä – se hehkuu. Yhdessä valaisevan kolmikärkisen tähtimerkin kanssa, kun laitat valot päälle illalla, keula näyttää yhtä vilkkaalta kuin juuri avattu yökerho.

Jotkut sanovat, että tällä pyritään miellyttämään nuoria rikkaita, mutta minusta näyttää siltä, että Mercedes on antanut uusien autovalmistajien viedä itseltään rytmin.

Entisestä tyylikkäästä herrasmiehestä on nyt tullut sellainen, joka väkisin pukee LED-valoilla varustetun takin päälleen ja lähtee diskolle, ettei kukaan vain jäisi huomaamatta häntä.

Auton sisälle istuessa tämä ristiriitaisuus tuntuu entistä voimakkaampana.

Edellisen sukupolven ikoninen pystysuora keskikonsolinäyttö on poissa, ja tilalla on E-sarjan tapaan MBUX-supernäyttö. Yksi iso lasi ulottuu koko kojelaudan yli, ja myös matkustajan puolella on 12,3 tuuman näyttö.

Onko se kaunis? Teknologian tuntu on todellakin huipussaan. Mutta ongelma on siinä, missä on S-sarjan ainutlaatuisuus? Ennen S-sarjaan istuessa koki ainutlaatuista arvokkuutta. Nyt istuessasi sisään saatat hetken hämmentyneenä miettiä, oletko tilannut korkeavarusteisen E-sarjan kyydin.

Mutta Mercedes on sentään Mercedes – siinä, miten ihmiset saadaan tuntemaan olonsa mukavaksi, se on edelleen se sama pakkomielteinen mestari.

Etujen turvavyöt voi lämmittää – tämä ominaisuus kuulostaa melko mielikuvitukselliselta. Virallisten tietojen mukaan ne lämpiävät nopeasti 44 asteeseen.

Kuvittele: keskellä kylmintä talvea juuri autoon istuttuasi turvavyöt painautuvat rintaasi kuin kaksi lämmintä pyyhettä – tämä on todellakin paljon välittömämpää kuin mikään istuinlämmitys.

Ja sitten on se 4D Burmester-äänijärjestelmä, 1690 watin teho, ja istuimissa on piilossa värähtelijät – tässä ei ole kyse musiikin kuuntelusta, tässä tehdään ääniaaltohierontaa selälle.

Mitä voimalinjaan tulee, tämä on ehkä se kohta, josta haluaisin antaa Mercedekselle eniten kiitosta.

Aikana, jolloin kaikki kiirehtivät pienentämään moottorien iskutilavuuksia ja haluaisivat vaihtaa kaiken sähkömoottoreihin, uusi S 580 pitää yhä kiinni siitä M177 Evo V8 -moottoristaan.

537 hevosvoimaa, 750 newtonmetriä vääntöä. Kun painat kaasua, se tasainen, raskas, loputon työntövoima selässä – sitä ei mikään sähkömoottori pysty simuloimaan.

Sähkömoottori on tyhmän nopea, V8 on sitä todellista selkärankaa. Jopa malliston perus kuusisylinterisen version vääntömomenttia on nostettu. Näyttää siltä, että saksalaisetkin ymmärtävät, että S-sarjan ostajat eivät sydämessään halua luopua polttomoottorin tyyneydestä.

Alustan osalta Magic Body Control -järjestelmä on edelleen huipputeknologiaa. Kamera vilkaisee tietä edessä, ja jousitus pehmenee etukäteen odottamaan kuoppien ylitystä.

Tämä kuin tasaisella maalla kulkemisen tunne on todellakin S-sarjan tavaramerkki. Yhdessä takapyörien kääntymisen kanssa tämä yli 5,3 metriä pitkä auto on U-käännöksessä yhtä ketterä kuin Golf.

Mutta minun täytyy heittää vähän kylmää vettä.

Tässä mallipäivityksessä Mercedes on selvästi hätääntynyt. Se hehkuva säleikkö, se matkustajan viihdenäyttö ja ne digitaaliset ajovalot, jotka voivat projisoida lumihiutalelogon – kaikki yrittävät epätoivoisesti todistaa olevansa "älykäs" ja "nuorekas". Miksi? Koska takaa tullaan kovaa vauhtia.

Ennen S-sarjan kilpailijoita olivat vain 7-sarja ja A8 – kaikki tunsivat toisensa läpikotaisin ja vuorottelivat valtaistuimella.

Nyt tilanne on toinen: itämaiset uudet kasvot kuten Zunjie S800 ovat laserradareineen ja AI-malleineen jo luksusautomarkkinoiden ovella vaanimassa. Ne eivät kunnioita vanhoja sääntöjä – ne tulevat suoraan vertailemaan älykkyyttä, palvelua ja hintaa.

Uusi S-sarja on edelleen hyvä auto, jopa täydellinen teollinen tuote. Ne palanneet fyysiset painikkeet todistavat, että se välittää yhä ajokokemuksesta, ja se V8-moottori todistaa, että se säilyttää yhä mekaanisen arvokkuutensa.

Mutta se koreileva keula ja yhdenmukaistettu sisätilojen iso näyttö paljastavat myös sen ahdistuksen.

Se on kuin vanha herrasmies mittatilauspuvussaan, joka yrittääkseen sulautua nuorten joukkoon on väkisin kiinnittänyt rintaansa hehkuvan elektronisen rintaneulan.

Kun tämä auto saapuu Kiinaan, se on varmasti edelleen pomojen ykkösvalinta. Kolmikärkinen tähti seisoo siinä, ja arvovalta on siinä.

Mutta jos minun pitäisi valita, kaipaisin sitä S-sarjaa, jonka ei tarvinnut hehkuvalla säleiköllä kalastella huomiota – sitä S-sarjaa, joka oli yhtä tyyni kuin vuori.

Todellinen ylellisyys ei koskaan tarvitse kovaäänistä melua.